WV

Contact

Wenla Väärälä
+358 40 059 5223
wenla.vaarala@gmail.com

Instagram

YouTube

Tiktok

Mun arjessa toistuvat elementit päivästä ja vii

Mun arjessa toistuvat elementit päivästä ja viikosta toiseen on lapsi, työt, treeni, ulkoilu ja ystävät. Very simple.

Ainii! Meil on kamujen kans tällanen keskiluokka-aikuiset naiset larppaus ja aiotaan käydä joka kk jossain ihanassa ravintolassa syömässä porukalla. Nyt oltiin @younghearts_restaurant ja seuraavaksi mennään @restaurant_gaijin . Sit arvostellaan niitä viinejä ja ruokia kuin mitkäkin mukamas😌 Saa laittaa ravintolaehdotuksia että mihin mennään sitten!

Me asutaan lapsen kanssa aika pienissä neliöissä, mutta muutettiin koko kodin järjestystä niin, että siitä tuli entistä toimivampi ihana pieni koti😍 Nyt ei enää tarvi nukkuessa tuijotella sekasta keittiötä, vaan on selkeä makuuhuone, toimiva olohuone ja lapselle vielä oma leikkinurkkaus. Mä en haaveile isosta kodista (liikaa mahiksia sekasortoon isoissa neliöissä), vaan toimivasta kaupunkikodista, jossa asioilla on selkeä oma tila. Nyt on💕

Eka arkiviikko takana. Onhan tää sirkus, siitä

Eka arkiviikko takana. Onhan tää sirkus, siitä ei pääse mihinkää. Ainoana aikuisena, kaikenlainen venyminen ja säätäminen on tuttua. Mut oonkohan jotenki masokisti kun kuitenki nautin siitä, et on menoa ja meininkiä? Se hetki kun illalla lösähtää petiin, on sellanen ”jes tein sen taas” -hetki. Ja sit tulee aamu ja sama rumba uudestaan. Ja taas illalla saa olla sillee vitsit miten hienoa duunia wenkku YOU GO GIRL.

Nii että uuteen viikkoon vaan. Mulla alkaa muuten tiistaina uusi duuniproggis, sellasten timanttisten tyyppien kanssa että oksat pois💎 Tää kevät meneekin osittain siihen, et ajan itseni siihen sisään. Ja toinen iso siivu menee Helsinki Pridelle, josta tulee siitäkin muuten heittämällä Suomen magein, isoin ja tärkein tapahtuma🌈 Sit kirsikkana mä haluisin kertoa kansalle lisää mun omia hyviä juttuja laajemmin. Ku ne on nii hyviä juttuja. Vai mitä?😊

Xoxo

Millon mun elämästä tuli tällasta, että sen s

Millon mun elämästä tuli tällasta, että sen sijaan että itse nukun toisen sylissä niin joku pieni ihminen tukeutuu muhun ja käpertyy syliin. Ja mä oon se aikuinen? Ja äiti? Wau. 🥹❤️

Tässä kuvassa viime viikon mutsipalkinnon ylivoi

Tässä kuvassa viime viikon mutsipalkinnon ylivoimainen voittaja. Reissusta päästiin Suomeen, mutta kotimatka oli taivaspäällinen (HEHHE) helvetti.

Vatsatauti oli erittäin läsnä kiitoradalta loppuun asti. Ei tainnut olla Helsinkiin päästyä missään vaatteessa, lapsen tai mun, kohtaa, mikä olisi puhdas🥲

Jossain vaiheessa Pariisissa 14h lennon jälkeen muistan miettineeni, että tää olis naurettavan helppoa jos tässä olisi kaksi aikuista. Et ku toinen vahtisi oksentavaa lasta, niin toinen lepäisi. Tai kun toinen aikuinen menisi lentokentällä itse vessaan vatsatautisena niin toinen jäisi sairaan lapsen ja tavaroiden kanssa odottamaan, eikä raahaisi kaikkea mukana.

Yksinhuoltajana kaikki on aina snadisti enemmän säätöä. Mut en suostu silti lopettaa elämästä tämän(kään) jälkeen. Jakelen itselle näitä palkintoja ja rinta rottingilla eteenpäin.

Ja voin kertoa, että arki tuntuu tän kaiken jälkeen todella iisiltä. Ihana olla kotona🫶

Kiitos Bali💚 Pääasiassa hyviä muistoja saira

Kiitos Bali💚 Pääasiassa hyviä muistoja sairastelusta huolimatta, minä nautin, mun lapsi nautti. Kiva olla osallisena tällaisessa lapsuudessa😌🫶

Elämä muutti suunnitelmat ja we are out✈️

Elämä muutti suunnitelmat ja we are out✈️

Mun stressinsietokyky ei enää kestänyt lapsen on/off terveyshuolia ja saatiin lääkäriltä lentolupa. No, kerron vaikka huomenna miten tää meidän kotiinpaluumatka sitten alkoi. Ei nimittäin ihan parhaissa olosuhteissa, toisaalta, ihan meidän reissun teemaan sopiva lopetus🥲 Toinen kuva liittyy.

Oon ehkä snadisti traumatisoitunut tästä kaikesta, mutta siihen nähden miten paljon ollaan reissattu ja ikinä ei ole ollut mitään tällasta, niin totean vain, että lähdetään jatkossakin😌

Olipa kuitenkin ihana käydä Balilla ja saada olla ees vähän pidempään, ehdin oikeesti surffata niin paljon💕Matkan lyhenemisen harmitusta puretaan vkl hiihtämällä ja loputtomalla määrällä ruisleipiä. Ja halimalla lasta, joka on kovia kokenut reissulainen, mut silti niin reipas vaikka ei tarvis🥺 Ja mikä tärkeintä, pikkuhiljaa parempi💕

Balilla on sellanen ruokamaailma, joka iskee muhun

Balilla on sellanen ruokamaailma, joka iskee muhun ihan täysillä. Valitsen useimmiten lokaalit warungit ja siihen mausteeksi kahviloiden supereita aamupaloja. Hedelmiä myös menee. Paljon.

Mopedikaverin (niinku hän itseään kutsuu) kanss

Mopedikaverin (niinku hän itseään kutsuu) kanssa päivät kruisaillen🛵💨

Ihan tällasella simppelillä tähän tulevaan vuo

Ihan tällasella simppelillä tähän tulevaan vuoteen 2024:

Yksi ainoa toive olisi pysyä terveenä.

Jotta,

- saisi nauttia rakkaiden seurasta
- saisi tuntea kaikkia maailman tunteita
- saisi tehdä töitä
- saisi lomailla
- saisi urheilla
- saisi palautua

Kiitos, ole hyvä vuosi 2024.

Toivoo Wenla🩵

Mun on mahdotonta tiivistää tätä vuotta mitenk

Mun on mahdotonta tiivistää tätä vuotta mitenkään, niin merkityksellinen vuosi 2023. Matka uudelle alalle ja yrittäjänä on avannut ovia upeisiin juttuihin. Hulluhan sitä oli, mut on oltava vähän hullu jatkossakin, jos haluaa pärjätä täällä. Tää on vasta alkua mää sanon.

Eniten kuitenki muuttui mun äitiys. Tää oli se vuosi kun pääsin selkeästi eteenpäin alkuaikojen traumoista, jotka oli jättäneet haavansa. Oon aina ihmetelly, että miten muka voi ikävöidä sydän verellä ja ylitsevuotavasti rakastaa jotain kääröä, kun ei sitä edes tunne? Tunsin häpeää, kun mulla alkuun oli rakkauden lisäksi myös väsymystä, hämmennystä, pyristelyä ja melankoliaa.

Mutta tänä vuonna jotain vaan oon tapahtunut. Nyt ymmärrän sen sydän vereslihalla ikävän. Oon välillä kysynyt mun ystäviltä, että onko normaalia olla näin obsessoitunut omasta lapsesta. Yksikään ihminen ei ole yhtä hauska, hellä, symppis ja aurinkoinen. Oon tajunnut, että vanhat haavat on estänyt mua tippumaan täysillä mutsikuoppaan, oon himmannut itseäni. Ok myös lapsen ikä, oon selkeesti isomman lapsen kanssa parhaimmillani.

Joka tapauksessa, on helvetin ihanaa ja raastavaa tuntea näin paljon.

Ja kuvituskuvina teille kolme kuvaa minusta lempiasussani täällä, ikuistettuna eri paikoissa saman päivän ajalta. Noin. Olkaapa hyvät😊😊🌊

Oon ollu tääl kohta 3vko. Havaintoja: - Paikall

Oon ollu tääl kohta 3vko. Havaintoja:

- Paikallinen ruoka on ihanaa, oon pitäytynyt lähinnä siinä.
- Ok, oon kyl herkutella kahviloissa
- Luulin et lapseni olis international ja fiilistelisi paikallista ruokaa. Luulin väärin. En kuitenkaa ole lähteny siihen et juostaan west foodin perässä, joten ollaa löydetty muutamat ruuat. Omeletit, kana&riisi, vesimeloni ja kahviloiden pannukakut sekä vohvelit. Siinä se. Ruokaympyrä kohillaan😊
- Hierontapaikkojen taso vaihtelee paljon, mut aina on hintansa väärti.
- Ero ranta-Balin ja keski-Balin erolla on kuin yö ja päivä. Jos meet Balille, mee käymään keski/pohjoisosassa myös.
- Ennen tää trooppinen lämpö oli parasta, nyt tää on ihanaa klo. 06-11 ja 16-06. Vuoraan itseni hurtuukeihin ja aurinkorasvaan ja oon sisällä kuumimmat tunnit. Ennen otin aurinkoa keskellä päivää. Miten? Miksi?
- Surffattu on. Jopa omassa mittakaavassa sen verran et alkaa kyllästyttää. Ikävä padelia ja kuntosalia. En olis uskonu et sanon ääneen.
- Oon kantanu lasta reppuselässä täällä. Ensin se tuntu raskaalta eikä huvittanut, sit aloin ottaa sen treenin kannalta. On muuten tehokasta ja hiki virtaa kun painaa parikin kilsaa menemään lapsi selässä.
- Ikävä töitä. Uusia ja vanhoja. Odotan ensi vuotta hurjasti. Kaikki tämän vuoden jutut on ollu vasta alkua mää sanon.
- Ennen kaikkea lapsen sairastaminen täällä on paskaa. Vaikka siis asiat on olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta tieto siitä että kotimaan turva on kaukana, aiheuttaa mulle pian mahahaavan.

LATAA LISÄÄ SEURAA INSTAGRAMISSA